Eija Mäenpää - Englantia ja uusia haasteita

Lukiossamme apulaisrehtorina ja englanninopettajana toimiva Eija Mäenpää valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 1997. Eija on aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja vuorovaikutuksesta, mikä näkyi jo lukioaikana innostuksena psykologian opiskeluun. Myös vieraat kielet tuntuivat hänestä mielenkiintoisilta, joten lukion jälkeen Eija lähti lukemaan englantia ja sivuaineena ranskaa. Lisäksi hän opiskeli myös filosofiaa, psykologiaa ja taidekasvatustakin.

Ennen työpaikan saamista Perniön lukiosta Eija ehti tehdä sijaisuuksia muun muassa Jyväskylässä. Vuodesta 1998 lähtien hän toimi Perniössä englanninopettajana, sitten vararehtorina ja rehtorin sijaisenakin.

Kysyttäessä opettajan työn mukavinta puolta vastaus tulee nopeasti. Tietysti nuoret, eli että saa olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa ja oppia uutta joka päivä. Työssä on myös hyvät mahdollisuudet kehittää itseään. "Yksikään päivä päivä ei ole samanlainen, se on suuri rikkaus tässä työssä."

Yksi vähemmän mieluisa seikkakin löytyy, nimittäin nykyisen lukiojärjestelmän jatkuva kiire, jonka opiskelijat parhaiten huomaavat. "Jakso on lyhyt ja joka kurssissa on paljon asiaa. Olisi toki kiva tehdä myös opetussuunnitelman ulkopuolisia asioita, mutta aika vain ei kerta kaikkiaan riitä", Eija harmittelee.

Apulaisrehtorina Eija tekee yhteistyötä rehtorin kanssa ja vastaa koulun yleisten asioiden hoitamisesta, kuten tiedottamisesta. "Apulaisrehtori on läsnä arjessa ja helpottaa sen sujumista", hän kuvailee työtään. Eijaa ovat aina kiinnostaneet kaikenlaiset haasteet ja kun tällainen tilaisuus tuli eteen, päätti hän olla rohkea ja tarttua siihen.

Aikaa harrastuksille apulaisrehtorilla on valitettavan vähän, sillä työ ja perhe vaativat veronsa. Matkustaminen on Eijan intohimo, häntä kiinnostavat vieraat kulttuurit ja ihmiset. Erityisesti englanninkielisiin maihin on hänestä kiva mennä, ymmärrettävästä syystä. Myös taide on hänen sydäntään lähellä, joten hän tykkää elokuvien katselusta, teattereissa käymisestä ja taidenäyttelyissä kiertelemisestä. Liikuntaa tulee harrastettua arkiliikunnan muodossa, vaikkapa koiran kanssa metsässä kävellen tai sienestäen. Tärkeää on myös ihan vain olla perheen ja ystävien kanssa.

Nykyään puhutaan paljon siitä, miten opetusta pitäisi kehittää. Eijan mielestä opetusta olisi kehitettävä niin koulun kuin valtakunnankin tasolla. Koulutyö pitäisi saada jollain lailla lähemmäksi oikeaa elämää, yhteistyötä muiden oppilaitosten ja yritysten kanssa olisi lisättävä. Kansainvälistyminen ja suvaitsevaisuuskasvatus ovat todella tärkeitä, ja onneksi koulussamme on hyvinkin kansainvälistä toimintaa, esimerkiksi IBT-projekti, leirikouluja ja muuta vastaavaa. Kuitenkin Eija toivoisi vielä jotain lisää, vaikkapa Comenius-projektia tai yhteistyötä ulkomaalaisten oppilaitosten kanssa. Kiirettä ja valtavaa tietomäärää pitäisi pystyä paremmin hallitsemaan, mutta valitettavasti opetussuunnitelma ei ole koulun päätettävissä.

Eijan mielipide Salon lukiosta on kauttaaltaan positiivinen. "Täällä on kiva tehdä töitä, ilmapiiri on hyvä, puitteet ovat mukavat ja ihmisiä on paljon erilaisia. Salon lukio on hyvin dynaaminen ja kehittyvä koulu, jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin." Eijan motto on "We don’t see things as they are, we see them as we are".